Tässä on tuote, josta on ollut iloa koko perheelle päivittäin jo lähes vuoden ajan. Suunnittelin ja ompelin ensimmäisen ruokalapun, kun lapsemme aloitti kiinteän ruuan maistelun, ja sen jälkeen niitä on tullut ommeltua monta. Olen myös ollut erittäin tyytyväinen sekä ruokalapun malliin, että materiaaleihin. Miksi siis uskallan väittää, että tämä on täydellinen ruokalappu?
- Ruokalappu on pehmeä eikä siis hierrä lapsen kaulaa.
- Sen voi tietysti pestä käsin heti ruokailun jälkeen, mutta se kestää myös pesun pyykkikoneessa ainakin 60 asteessa.
- Vaikka taskun sauma ei olekaan täysin vedenpitävä, ei pieni määrä nestettä myöskään mene siitä aivan heti läpi.
- Taskun muotoilun ansioista se pysyy auki.
- Tarrakiinnityksen ansiosta lapsi osaa myös itse riisua lapun – seikka, joka voi joskus tuntua hankalalta, mutta toisaalta antaa lapselle mahdollisuuden osallistua.
Kankaana käytin kestovaippojen kosteussulkukankaiksi markkinoitavia PUL-kankaita. Osan tilasin Jyväskylän Kangaskaupasta, ja loput Amazonin kautta. Käytössä Amazonista tilattu Babyville-merkin kangas on osoittautunut paremmin käyttöä kestäväksi, mutta en enää löydä kyseisen merkin PUL-kankaita mistään verkkokaupasta, joten jatkossa täytyy tyytyä muihin merkkeihin. Jyväskylän Kangaskaupan kankaat sopivat varmasti erinomaisesti kestovaippojen valmistukseen joustavuutensa vuoksi, mutta ruokalappuna kangas menettää muotonsa ja muuttuu nopeasti nuhjuisen näköiseksi.
Tarrakiinnityksen sijoitin niskan sijaan olkapään päälle, koska lapsemme ei osannut istua syöttötuolissa vielä siinä vaiheessa kun aloitimme kiinteiden maistelun. Sitterissä makaavalle lapselle oli mielestäni helpompi ujuttaa päälle etupuolelta kiinnitettävä malli. Ja oli ajatuksena myös se, että lapsi mahdollisesti isompana osaisi itse ainakin avata tarran, ja ehkä jopa pukea ruokalapun päälleen. Tarran pehmeämpi osa on tarkoituksella sijoitettu niskan takaa kiertävään kappaleseen, jotta tarra ei raapisi lapsen ihoa ruokalappua pukiessa.
Olin ruokalappujen ulkonäköön ja istuvuuteen tyytyväinen jo aiemmin, mutta viimeinen silaus oli muutos, jota mieheni ehdotti. Vaikka lapuissa on tasku edessä, käytännössä se ei tahtonut pysyä auki, ja suuri osa ruuasta tippui taskun sijaan joko lapsen housuille tai lattialle. Lopulta muokkasin mallia vielä niin, että kavensin lappua ja säilytin taskun yläreunan leveyden entisellään. Taskun alareunaa kavensin myös niin, että se istuu hyvin ruokalappuun. Lisäsin vielä toisen kerroksen vinonauhaa taskun yläreunaan saadakseni siitä jämäkämmän, ja simsalabim, tasku pysyy auki! Olen muutokseen niin tyytyväinen, että suunnitelmissa on muokata vielä pari jo käytössä ollutta lappua uudelleen, vaikka se tietääkin runsaasti ratkomista.
